Ihmisenä oleminen.
Ihmisenä oleminen on tulevaisuutta.
Inhimillisiin perustarpeisiin vastaamista, inhimillisten vaatimusten täyttämista sekä pienen ihmisen näkemistä ja hänestä huolehtimista.
Meillä on suurempi tarve olla yhdessä kuin koskaan aikaisemmin. Kokea ja saada yhteisöllisyyttä. Aikaisemmin tapasimme torilla tai kyläkaupassa kuullaksemme viimeiset uutiset. Nyt meille tulee tulvimalla uutisia ja kaikkea mahdollista digitaalista kohinaa. Nyt tapaamme toisiamme osaksi päästäksemme hetkeksi tulvaa pakoon.
Tavataksemme, viettääksemme aikaa ystävien, perheen ja sukulaisten kanssa. Tärkeämpää kuin aikaisemmin on luoda tilaa ja tunnelmaa näitä kohtaamisia ja kanssakäymistä varten, ja vielä erityisesti eri-ikäisten ihmisten.
Sillä esim. minne voi mennä kaverinsa kanssa, kuten joku sanoi? Niinpä tulevaisuudessakin tarvitaan elokuvateatteria, kirjastoa ja museota, ne eivät ole häivettymässä, niitä täytyy vain kehittää ja muokata uudenlaiseksi.
Tietenkin luonto ja vehreys ovat edelleen elintärkeitä. Haluamme enemmän niitä ja lisää valaistusta tulevaisuuden kaupunkikuvaan.
Kaikki nämä ovat opiskelijoiden huomioita ja havaintoja mutta myös omia havaintojani. Oman osallistumiseni tarkoituksena oli erityisesti saada nähdä, miten nuoret näkevät tulevaisuuden, sekä henkiseltä että fyysiseltä kannalta. Sillä heissä kasvaa tulevaisuus! He ovat meidän mittapuumme. Ja sen vuoksi on tavattoman tärkeää, että heitä kuunnellaan! Sillä HE, jos jotkut, ovat tulevaisuuden pietarsaarelaisia, asukkaita, veronmaksajia ja kuluttajia.
He itse ovat myös saaneet olla mittapuuna kurssin aikana.
Opiskelijat ovat analysoineet kaupunkitilaa ja arkkitehtuurisia ympäristöjä lähtien omasta kokemuksestaan, mikä on herättänyt kiinnostusta ja missä on tuntunut turvattomalta. Mistä löytyy mahdollisuuksia. Referenssikuvia omista kokemuksista on kerätty mukaan.
Työ ei ole käsittänyt ainoastaan kaupunkisuunnittelua, vaan myös yhteiskuntasuunnittelua. Olemme käyttäneet esim. Sitran tulevaisuuskortteja ja analysoineet tulevaisuuden kehityssuuntia yhteiskunnassa. Olemme myös pohtineet ilmastokysymyksiä ja sitä, miten niitä voi ratkaista arkkitehtuurin, insinööritieteiden ja estetiikan avulla.
Opiskelijat ovat myös saaneet katsauksen kaupunkimme historiaan, joka on ollut edistyksellinen jo varhaisina vuosina. Kaupunki, jossa naisilla on ollut ratkaiseva osansa. Voidaan sanoa, että olemme jatkaneet samalla linjalla, tämä on ollut vahva naisporukka.
Kurssi on ollut valinnainen ja järjestetty varsinaisen lukujärjestyksen ulkopuolella, koska muuten emme olisi voineet olla yhtä aikaa mukana Pietarsaaren kaupungin suunnitteluprosessissa. Kun monet teistä aikuisista olette lähteneet töistä, ovat nämä nuoret tulleet lukion kuvataideluokkaan. Siellä on ollut odottamassa teetä ja kahvia ja vähän syötävää, joita me opettajat olemme hankkineet. Sillä Ingvar Kampradin sanoin, ”bisnestä ei voi tehdä tyhjällä mahalla”. Monelle opiskelijalle kurssi on tuonut kymmentuntisia työpäiviä. Mutta tämä on ollut uskomattoman kunnianhimoinen ja luova porukka! 38 oppitunnin aikana (28,5h), uskokaa tai älkää, he ovat kehitelleet, kommunikoineet, havainnoineet, analysoineet ja rakentaneet tämän sisällön. Voidaan sanoa, jos on halua, niin on mahdollisuuksia.
Niinpä meidän ei tarvitse olla huolissamme, tulevaisuudessa on toimeenpanevaa voimaa, ja tässä joukossa on tulevia yhteiskunnanrakentajia ja -johtajia.
Monista kurssin prosesseista opiskelijoilla on hyötyä tulevaisuudessa. Ja joka tapauksessa he ovat oppineet ymmärtämään miten luodaan tilaa ja myös ymmärtämään suunnittelua liittyipä se omaan huoneeseen tai koulurakennukseen.
Haluan kiittää rehtoreita, jotka näkivät kurssin mahdollisuudet, kiitos projektin Yhdessä/Tillsammans antamasta tuesta. Kiitos kaupunkisuunnitteluosasto materiaalista ja Sören Öhberg osoittamastasi kiinnostuksesta. Kiitos Ida-Maria, että näit vaivaa hankkiaksesi meille tämän tilan. Lämmin kiitos Lindellin pariskunnalle, että luovutitte tilan käyttöömme. Ja mikä onni, että te Monica ja Owe, seisoitte vierekkäin alkuseminaarin kahvijonossa. Ja että istuin sinun, Monica, vieressä.
Ja viimeisinä, mutta ei vähäisimpinä, kiitän teitä,
Becki, Emma, Inna, Isa; Julia, Lova, Nora,Roosa,Sofia
Suurkiitos teille ja ihanaa, että sain olla mukana! Aplodit ja kehut teille. Ilman teitä, emme olisi nyt tässä!
Näillä sanoin, julistan nämä avajaiset ja näyttelyn avatuksi.
Minun näyttelyn avajaispuheeni ”Pietarsaaren tulevaisuus !” 2020-02-20
